Juhlat ilman päivän sankaria
Miten joulua tulisi viettää, että se sujuisi hyvin sekä muiden että omasta mielestä?
Selvä se, ettei muita ihmisiä saa loukata. Toisaalta tuntuisi hyvältä, jos omat ja läheisten isot odotukset kohtuullisesti täyttyisivät.
Tuntuu, että jouluun liittyviä kysymyksiä nousee vuosi vuodelta enemmän. Lisäksi näyttää siltä, että ne ovat yhä kiperämpiä.
Helsingin liikennelaitos kertoi tällä viikolla, että jouluaattona ajetaan normaalit sunnuntaivuorot. Tähän saakka jouluaattoisin metrot, ratikat ja bussit ovat iltapäivästä jääneet varikoille kunnioittamaan suurta juhlaa.
HKL:n johtaja kommentoi, että maailma muuttuu ja HKL siinä mukana. Ravintolat ovat jo useina vuosina vähittäin avartaneet joulunajan aukioloaan.
HKL:n aikataulu-uudistus sai minut mietteisiin. Onko sijaa enää rauhoittumiselle, joka katkaisee vuorokaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvan ja kiihtyvän elämänmenon?
Kehittyykö joulusta jo muutamassa vuodessa arkinen pyhäpäivä, jota voidaan viettää yhtä hyvin kauppakeskuksen vilinässä kuin kotilieden lämmössä läheisten kesken?
Koulujen ja päiväkotien joulujuhlat ovat aina nostaneet herkät tunteet pintaan. Lasten ohjelmat ja alkava joululoma tuovat vanhempien ja isovanhempien mieleen muistoja omilta kouluvuosilta.
Nyt on tultu tilanteeseen, jossa iso osa joulumme perinteestä halutaan siivota kouluista pois. Jeesuksen syntymäjuhlassa ei puhuta sanaakaan päivänsankarista.
Senkin uhalla että minua pidetään kehityksen jarruna, kerron mitä ajattelen suomalaisesta jouluperinteestä. Minusta sillä on suuri arvo.
Selvä enemmistö suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Kristinuskon harjoittaminen olkoon sallittua myös kouluissa siten, ettei se loukkaa muita uskontokuntia tai uskonnottomia.
Ihminen ei voi olla liian suvaitsevainen toista ihmistä kohtaan. Pitää sitten vaan muistaa sekin, että suvaitsemme myös itseämme ja omia perinteitämme.
Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta.
Kommentit (0)