Matka jatkuu vaalivankkureissa
.jpg)
Tapio Honkamaa: Matka jatkuu. H-hetki ry. Mikkeli 2022.
Vaalikirjat ovat usein vaalirahankeruuta varten nopeasti haalittuja koosteita tekijän aiemmista kirjoituksista. Tapio Honkamaan ”Matka jatkuu” poikkeaa lajityypistä sen verran pitkälti edukseen, että ansaitsee tulla arvioiduksi.
Teoksen herkullisen vetävästi kirjoitettu alkupuoli keskittyy kirjoittajan elämäkertaan toimittajana, taloustoimittajana ja monien lehtien toimitus- ja uutispäällikkönä sekä päätoimittajana. Tämänkin lehden taloussivulta monet muistavat Honkamaan artikkelit. Mittava ura journalistina on sisältänyt hienoja uutisvoittoja, joten jännittäviä tarinoita taitavalla kirjoittajalla riittää.
Kiinnostavimman ja poliittista historiaa muokanneen tarinan kimppuun Honkamaa pääsi jo Iisalmen Sanomissa vuoden 1986 tienoilla, kun hän seurasi parikymppisen liikemiehen Arto Merisalon talousrikosuran alkua. Merisalo oli saanut Iisalmen Osuuspankista kevein perustein lainaa.
Iisalmen Osuuspankki ajautui Merisalon toimien seurauksena pankkiryhmänsä holhottavaksi eli käytännössä konkurssiin. Merisalo sai talousrikoksista kahden vuoden ja 10 kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Löperöillä perusteilla lainaa antaneen pankin johto selvisi ilman tuomiota.
Sittemmin Merisalo toimi keskeisenä henkilönä myös ennen vuoden 2007 vaaleja, jolloin Kehittyvien Maakuntien Suomi ry -nimellä toiminut liikemiesten porukka rahoitti lähinnä keskustan ja kokoomuksen vaalivoittoon 2007.
Honkamaa pääsi jatkamaan Merisalon tarinaa Länsi-Savon päätoimittajana. Lehti paljasti Honkamaan omien muistojen ja eduskuntalähteiden perusteella, että vaalirahoitusta oli junaillut porukka, jonka ytimessä oli talousrikoksista tuomittu Merisalo ja Nova Group -yhtiöiden toinen tärkeä henkilö Tapani Yli-Saunamäki.
Merisalo sai toimistaan Nova-yhtiössä neljän vuoden ja kuuden kuukauden tuomion törkeistä talousrikoksista, muun muassa törkeästä lahjuksen antamisesta. Nova-yhtiöiden tähti loistaa Malmin asemalla edelleen kirkkaana, vaikka yhtiö ajautui konkurssiin jo 2009.
Vetävien tarinoiden lisäksi parasta antia teoksessa on kolmannen luvun kriittinen arvio taloustoimitusten ja -toimittajien mahdollisuuksista hektisen toimitustyön, ammattimaisen talouslobbaamisen ja jopa suoranaisen painostuksen alaisena:
”Kiinnostavampaa journalismia syntyisi, jos tilaa saisivat ympäristöasiat, kuluttajat ja kotitaloudet ja pk-yritykset. Syitä on monia, ja niistä ovat painavimpia aika, raha ja osaaminen.”
”Osansa on myös sillä, että suuryritysten ja valtakunnallisten etujärjestöjen lobbarit paimentavat taloustoimituksia. Näistä syntyviä kontakteja voi nimittää lähteiksi tai riippuvuussuhteiksi tai molemmiksi. Kokemuksesta tiedän, että me suomalaiset toimittajat olemme suhteessa yrityksiin edelleen paljon sinisilmäisempiä kuin esimerkiksi ruotsalaiset kollegat.”
Vaalikirjoissa näin tiukka itsekritiikki elämäntyöstä on harvinaista, mikä nostaa teoksen arvoa merkittävästi. Kolmannesta luvusta kannattaisi jalostaa vaikkapa taloustoimittajien ja -toimitusten pieni käsikirja.
Itse tutustuin Honkamaahan hänen toimiessaan Mikkelin kaupunkilehden päätoimittajana. Muistan ihmetelleeni, miksi journalismin huippuammattilainen teki töitä pikkulehdessä.
Mutkikas tarina selviää kirjan sivuilta: kustantajat eivät aina halua parasta journalistia lehden päätoimittajaksi vaan sopivimman joltain toiselta kannalta. Itseltään Erkki Laatikaiselta mallin ottaneen maakunnan puolustajan lähtö Länsi-Savon päätoimittajan tehtävästi on ollut varmasti valtava menetys Etelä-Savolle.
Jos matka jatkuu Arkadianmäelle saakka, maakunta saa monipuolisesti verkostoituneen edustajan. Vaalikirjasta löytyy Honkamaan tekstien lisäksi nimekkäiden keskustalaisten tekstejä, joista varsinkaan Olli Rehnin vuoden 2017 luento Mannerheimin linjasta ei näytä vanhentuneen päivääkään.
Jouni Vauhkonen
YTT Jouni Vauhkonen on pitkäaikainen vihreä vaikuttaja, tutkija ja viestinnän ammattilainen, joka toimii tällä hetkellä Vihreiden eduskuntaryhmässä poliittisena avustajana.
Kommentit (0)